Runoilijan narsissi on sipulikukista odotetuin. Yksinkertainen, pienehkökukkainen, mutta niin vaatimattoman kaunis, puhtaanvalkoinen, vuodesta toiseen uskollisesti kukkiva ja kasvuturpastaan laajentava, vanhanajan narsissi. Ties kuinka vanha meidän puutarhassa. Äitini oli viherpeukalo, hänen jäljiltään puutarhasta löytyy vaikka mitä.
Puutarhassani on narsisseja suurin piirtein joka kulmilla, omenapuiden alla, perennapenkeissä, pitkän ruusurivistön aluskasveina. Kätevää kun ne ehtivät kukkia, ennen kuin ruusupensaisiin tulee lehdet. Näin piikikäs ja kurjankin näköinen lehdetön ruusurivistö saa eloa narsisseista. Kun ruusuihin tulee lehdet, jäävät narsissien naatit rauhassa pensaiden alle keräämään ravintoa seuraavan vuoden kukintaan.
Perennapenkitkin olen rakennellut niin, että niissä yleispiirteisesti on ainakin kaksi kukintaa. Sipulikasvien ilotulituksen jälkeen on perennoiden vuoro.
Tulppaaneista luotetuin minulla on ollut vanha Appeldorn-laji. Se tulee edullisimmaksikin, kun sitä myydään syksyisin 60-100 kappaleen pusseissa. Hyvällä lannoituksella se kehittää sivusipuleita ja kukkii uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Monenko vuoden jälkeen, sitä en osaa sanoa, kun joka syksy lisään näitä perennamaihin.
Näillä tuotteilla hoidan perennamaitani. Sipulien istutuksen yhteydessä lisään aika reilusti Nekon puutarha- ja luonnonlannoitetta. Se miksi reilusti – sipulien kukinnan jälkeen penkeissä on pioneja, liljoja ja monen sorttista muuta perennaa. Keväällä vielä lumien viimeisten rippeiden sulaessa nakkelen vielä osittain roudassa oleviin penkkeihin lisälannat. Olen aika ronskilla kädellä lannoittaja, mutta eipähän mikään ole kuollut liikalannoitukseen.
Välillä lankean sipuliostoksilla näihin röyhelökukkiin. En voi sille mitään, että pidän yli kaiken papukaijatulppaaneista. Nämä ovat valitettavasti aina yhden kevään herkkuja.
Yllä näkymä talon takaa touko-kesäkuun vaihteesta ja alla sama perennamaa elokuulta. Tätä tarkoitan kerroksellisuudella. Tuolla nauhusten ja syysleimujen alla sipulikukat valmistautuvat seuraavan kevään kukintaan. Rumat nahistuvat lehdet jäävät uuden kasvuston suojiin. Ainoa asia, miten niitä hoidan, on kukkaperien nyppiminen pois, etteivät ne kuluta voimiaan siementen tekemiseen.
Siinä ne lannoitepakit odottavat kuin Matti ja Maija konsanaan. Nauhuksille vielä kunnon sateen alla kauhalla nakkelemalla lisälannoitusta.
