Tammikuussa jo taimikasvatukseen

Just ja just kun joulukuusen olen saanut riisuttua ja jouluvalot kerättyä, on ensimmäisten siementen esikasvatukseen laittaminen. Keijunmekot, chilit, tomaatit, artisokat vaativat pitkän kasvatusajan. Kaikkia noita en kasvata itse, koska en oikein pidä siitä, että jokainen pöydänkulma on purkkeja täynnä. Mutta latva-artisokkaa esikasvatan, koska sitä en ole löytänyt taimikaupoista.

Laitan latva-artisokkaa aluksi itämään sammalnappeihin. Sammalnapit pitää ensin laittaa veteen imeytymään kauttaaltaan märiksi. Napin keskellä on pieni syvennös, johon siemen työnnetään niin, ettei sitä näykään.

Tässä vaiheessa pitää olla huolellinen, ettei siemen pääse kuivahtamaan. Nappirasia on syytä peittää kelmulla siihen saakka, että itämistä näkyy.
Heti kun artisokan lehdet vähän jämäköityivät, siirrän ne sammalnappeineen purkkeihin.

Taimikasvatuksen alkuvaiheessa ei saa käyttää liian vahvaa multaa. Tässä minulla on kasvualustana kylvö/taimimulta.

Kun taimet vähän venähtävät ja jämäköityvät, ruukutan ne uudelleen ja lisään mullan sekaan Nekon matokakkaa.

Lisäksi laitan pohjamultiin ns. varastolannoituksen, puutarhalannoitetta tai luonnonlannoitetta ihan pienet määrät. Sieltä juurien kasvaessa syvemmälle taimet saavat ensimmäiset lannoitteet.

Yleensä elokuun puolivälissä artisokkani näyttävät tällaisilta. Ne ovat niin kauniita, ettei niitä oikein raskisi syödä. Niitä voi ihan hyvin kasvattaakin myös kukkamaan komistukseksi. Ja mikä maku tuoreissa, omassa puutarhassa kasvatetuissa artisokissa onkaan. Kokeile ja ihastu. Viljely onnistuu ainakin vielä täällä Oulun korkeudella.

Viherpeukalot syyhyten kohti kevättä

terveisin Liisa  Takalo-Roppolasta

Klikkaa tästä Takalo-Roppolan blogiini!

 

Lisää samasta aiheesta