Uusia kasveja oman puutarhan siemenistä ja muutenkin jo valmistautumista kevääseen

Halvimmin ja miksei myös helpoimmin kasvien lisäys onnistuu, kun keräät syksyllä siemenet ja kylvät suoraan ulos, joko ruukkuihin tai penkkeihin. Suurin osa perennoista tarvitsee kylmäkäsittelyn ja syksyllä ulos kylvettäessä se tulee automaattisesti talven aikana.

Mutta jos syksyllä kylvämisen unohdat tai hankit uusia siemeniä talven aikana esimerkiksi Facebookin suosituista kasviryhmistä, joudut vähän värkkäilemään siementen kanssa. Mutta onnistuu se kylmäkäsittely talvellakin. Silloin siemenet laitetaan muovipussiin kosteaan hiekkaseokseen, pidät seosta kosteana ja pussia hieman auki, etteivät siemenet homehdu. Pidä pussi ensin huoneenlämmössä parisen viikkoa ja sen jälkeen kuukauden verran jääkaapissa. Sen jälkeen voit kylvää siemenet ruukkuihin. Vie ruukut ulos ja peitä lumella. Kevään tullen ja lumien sulaessa muista kastella ruukkuja, etteivät pienet sirkkalehdet kuivu heti alkuunsa.  Ole kärsivällinen siemenestä kasvattaja. Voi olla, että jotkut vaativat kaksi kylmää kautta itääkseen. Joten älä heitä ruukkuja pois, siirrä ne vaikkapa johonkin varjopaikkaan pensaan juurelle pois paahteesta.

Syksyllä kylvö on helppoa.  Tässä on narsissivuokon siemenet lähtemässä talveksi kylmäkäsittelyyn.

Ilmasipulin itusipulit voi laittaa kasvamaan syksyllä tai keväällä. Ne eivät tarvitse kylmäkäsittelyä. Syksyllä istutettaessa ne saavat jo valmiin vahvan juuristopaakun. Tästä ne on helppo siirtää keväällä uudelle kasvupaikalleen.

Laitan syyskylvökset yleensä kennoihin tai potteihin. Silloin niissä on alkukesästä hyvä juuripaakku ja valmiita istutuksiin.  Hajakylvöihinkin voi laittaa siemeniä, mutta uudelleen istutettaessa pitää sitten olla huolellinen, sillä avojuuriset taimet kuivahtavat helposti.

Kennot ja potit peittelen talveksi lavakauluksiin.

Siemenet, jotka eivät tarvitsekaan kylmäkäsittelyä, saattavat itää jo ennen talven tuloa. Peittelen näitä sirkkalehtiä ohuella multa- tai lehtikerroksella.

Parsan kasvatus onnistuu sekä syys- että kevätkylvöistä.  Syötävä parsa valmistuu noin neljässä vuodessa. Parsan arvo ei mielestäni ole vain niissä keväisissä tankoparsoissa vaan myös parsan koristearvo puutarhassa on suuri. Lisäksi sen versot ovat kauniita leikkokimpuissa.

Tässä yksi parsapensaistani. Puutarhan kaunistus ja sopivaa materiaalia kukkakimppuihin.

Mitäs muuta uutta odottamaan kevättä?

Joka syksyinen villitys iskee heti, kun kukkasipulit tulevat kauppoihin. Narsissihulluudesta olen jo päässyt, kun joka pläntillä niitä kasvaa ja onneksi ne kukkivat vuodesta toiseen. Lisäksi ne voimakastuoksuisina toimivat myyrien karkottimina. Siksi niitä on hyvä olla vähän joka puolella puutarhaa. Minulla puutarhan erottaa viljapellosta pitkä ruusupensaiden rivi. Ruusualueen olen ”miinoittanut” narsisseilla merkiksi myyrille, että tänne ei ole asiaa. Hyvin ovatkin pysyneet poissa.

Mutta ne tulppaanit. Kalliiksi tulevat, kun kukkivat yleensä vain kerran. Niiden kanssa pitäisi viitsiä värkätä. Nostella pois kukinnan jälkeen ja syksyllä taas uudelleen maahan. Siihen minulla ei riitä innostusta. Ainoa lajike, joka selviää omillaan ja kukkii uudelleen on vanha Apeldoorn.

Syyssipuleita istuttaessani laitan sipulikuopan pohjalle Nekon valikoimasta luonnon lannoitetta ja puutarhalannoitetta. Tulppaanit istutan perenna-alueisiin, joissa kasvaa enimmäkseen pioneja, liljoja ja nauhuksia. Tällä tavalla nuo muutkin saavat jo loppusyksyllä lannoitteensa. Lopuksi vielä pintaripotteluna palanutta lehmänlantaa tai kompostia.

Tulppaanialueille laitan vielä valkosipulin kynsiä myyrien torjujiksi.  Väitetään, että valkosipuli torjuu jyrsijöitä. Voi kun valmistajat lisäisivät johonkin syyslannoitteeseen valkosipuliuutetta. 

Pelargonien talvettaminen joko onnistuu tai ei. Liiallinen hoitaminen kasteluineen pitää unohtaa talvikautena.  Pelargoni pitää päästää horrokseen pimeiksi kuukausiksi. Minulla on siihen otolliset olosuhteet, vanhan maalaistalon talvella peruslämmöllä olevat viileät huoneet. Kannan ruukut sellaisenaan sisälle vähän ennen pakkasöitä. Kastelu on minimissään, vain korkeintaan viikon välein pieni loraus vettä, jossa on merileväuutetta. Näin olen pitänyt hengissä Mårbackojani ja muita niemettömiä reilusti yli kymmenen vuotta. Syksyisin en leikkaa niitä, vasta keväällä siistiminen ja pistokasleikkaus. Parhaimpia pelargonihelmiäni talvetan niin, että laitan ne ikkunalasia vasten. Maalaistalon ikkunat kun ovat aika viileät talvisin.

Mukavaa hyggeilyaikaa ihan jokaiseen kotiin  

Liisa

Lisää samasta aiheesta