Menneinä kesinä tomaattia on kyllä tullut runsaanpuoleisesti kasvihuoneesta, mutta ei riittävästi talven tarvetta varten. Pakastan näet hieman ylikypsät mehukkaat tomaatit lehtikaalisilpun, persiljan ja basilikan kanssa pieninä annoksina keittopohjiksi. Keitän tuollaisen satsin joko porkkanoiden tai bataatin kanssa kasvissosekeitoksi. Niistä tulee lapsenlapsen sanoin maailman parasta ruokaa. Nyt kun nuo nyssykät alkavat loppua, minulla on kielto, etten saa keittää niitä muulloin, kun hän on mukana syömässä.
Mutta siitä esikasvatuksesta. Ostin Facebookin puutarharyhmästä talvella siperialaisen pensastomaatin siemeniä. Ne tulivat talouspaperiin liimautuneina. En alkanut irrottelemaan siitä siemeniä, vaan laitoin tuon paperin kostealle alustalle niin sanottuun lauttaviljelyyn.
Tomaattien koulimisessa olen toiminut kahdella tavalla:
Heti kun pari sirkkalehteä on tullut, nostan sammalnapit maitopurkin puolikkaan pohjille ja lisään vähän multaa. Sitä mukaa kun vartta tulee, lisäilen multaa. Tällä tavalla taimia pitää ns. koulia vain kertaalleen. Tai sitten nostan sammalnapin ensin pienen ruukun pohjalle vähän isompana ja kasvattelen siinä jonkin aikaa, ennen kuin siirrän ne syvempään kasvutilaan maitopurkkeihin.
Tässä vaiheessa, kun koulin maitopurkkiin, laitan pohjamultiin ns. varastolannoituksen. Matokakkaa, puutarhalannoitetta tai luonnonlannoitetta ihan pienet määrät. Sieltä juurien kasvaessa syvemmälle taimet saavat ensimmäiset lannoitteet.
Ja sitten kun näitä honteloita ruipeloita alkaa pöydän päät olla täynnä, täytyy kaikki mahdolliset ikkunavierustat ottaa käyttöön. Taimikasvatuksen osalta on vähän hankalaa, kun nykyaikaisissa asunnoissa ei yleensä ole ikkunalautoja lainkaan. Taimet tarvitsevat ehdottomasti valoa. Minä ratkaisin valo-ongelman hankkimalla lisävalon.
Klipsillä pöydän reunaan kiinnitettävässä valossa on kolme valopistettä, joihin saa kolmet erilaiset valoyhdistelmät. Sininen valo idätysvaiheeseen, punainen sirkkalehtivaiheeseen ja sinisen ja punaisen sekoitus kasvatusvaiheeseen. Tosi näppärä systeemi.
Kevättalvi on kivaa lähikasvatusta ja kasvun seurantaa ruokapöydän päässä. Vielä siinä mahtuu jollain tavalla syömään, kun ei kata pöytään muuta kuin ruokalautasen. Mutta sitten se viheliäisyys. Ne hiivatin pikkukärpäset, jotka änkeävät ruokalautaselle, teekuppiin, sieraimiin ja suuhun.
Miten torjua tuo kärpäsinvaasio? Niin multa olisi pitänyt kuulemma kuumentaa ensin uunissa sadassa asteessa. Se jäi tekemättä, enkä taida jatkossakaan laittaa multaa uuniin. Mitä siitä lapsenlapsetkin sanoisivat, jos sattuisivat silloin tulemaan, kun multaa paistan. Varmaan ohjaisivat pikapikaa hoitoon.
Toinen järkeen käypä keino voisi olla kastelu altapäin. Eli maitopurkithan ovat erilaisissa muovikipoissa. Purkin pohjaan reikä ja kastelu muoviastian kautta. Siten kuivasta pintamullasta ei kehity kärpäsiä.
Minä tein sen virheen, että kastelin kaikki alun alkaen päältä päin ja sain kärpäsinvaasion. Onneksi on tuollaisia keltaisia liimalappuja, jotka aika hyvin houkuttelevat kärpäsiä. Inhottavan näköisiä kylläkin ovat siinä ruokalautasen vieressä. Mutta mitäpä me multasormet emme sietäisi kesän satoa odotellessa.
Meillä on kasvihuoneen ympärillä vielä puoli metriä lunta, mutta niin sinne pitää vaan jo kahlata fiilistelemään. Ovi aukeaa juuri se verran, että sisään pääsee. Mutta aurinkoisena päivänä sisällä on jo ihanasti 35 lämpöastetta.
Kasvatin pääsisäisruohot vähän etuajassa jo huhtikuun alkuun, kun vietimme syntymäpäiviäni. Yleensä minun syntymäpäivä sattuu pääsisäispyhille, mutta eipä nyt, mutta pääsiäisfiilis tuli jo hieman etuajassa. Ruoho kasvoi sikin sokin. Siitä tuli vähän niin kuin harakanpesä. Tuollaisenhan vois kasvattaa vaikkapa jouluksi. Mikä ettei.
terveisin Liisa
